Kuuman keskikesän vaellus 2003
Reissu alkaa!
Olen jo talvella suunnitellut vaelluskohteeksi Hetta – Kautokeino maantien länsipuolisen Tarvantovaaran alueen. Karttoja on tutkittu huolella ja lentokyyti Anuntin Ristolta on tilattu hyvissä ajoin, samoin kuin halvat lentoliput Kittilään ja kahden viikon kuluttua lähdöstä takaisin Helsinkiin.
Niinpä tiistaiaamuna 24.6. kampean itseni Paunun Airport Expressiin, joka kuljettaa minut nopeasti ja mukavasti Hki-Vantaan kotimaan terminaalin eteen. Vakuutan virkailijalle, ettei rinkka sisällä syttyviä nesteitä, sen sijaan tulitikuista en viitsi mainita mitään. Niitäkään ei kuulemma saisi kuljettaa.
Nuori mies odottelee terminaalin edessä kaveriaan, ovat Tenolle lähdössä. Kun latailen piippuani, kaveri yllätyksekseni kysyy, olenko töissä Hämeenlinnan OKL:ssä. Kertoi lukeneensa juttujani. Tämä saa mieleni hyväksi.
Airbus A321 lähtee klo 11. Vain kolmisenkymmentä matkustajaa on koneessa. Ajelen Kittilän kentältä herroiksi aivan yksin Raumalan tilaustaksilla Hettaan. Jussantuvalla on Riitta iloisena vuorossa. Majoitun huoneeseen ja syön sitten lounaaksi salaattia ja maukasta palapaistia.
Käyn syötyäni raitilla kävelemässä. Näkkäläjärven Jouni istuu pikkupoikansa kanssa autossa. Jouni huomaa minut ja ehdottaa ”okta vuolla” Rysään. No, otamme ”koakte vuolla”. Illalla juttelen vielä Jussan baarissa erään hierojaopettajan kanssa, joka on polkupyörällä tullut Hämeestä asti ja aikoo vielä jatkaa Kautokeino – Karasjoki-tien kautta eteenpäin. Kova mies, sillä pyörä on kaiken lisäksi tavallinen naistenpyörä ilman vaihteita!
Nukun yöllä huonosti, on vähän kuumakin vaikka ikkuna on auki. Anuntin Risto poikkesi eilen Rysässä ja kertoi, että lähtö on huomenna klo 15.
Toinen päivä
Aamupalalla klo 8.30. Näyttää olevan erittäin lämmin päivä heti aamusta. Sääskiä ei juuri näy, mutta jokunen mäkärä pyrkii iholle, kun hiljalleen kävelen raitilla aamupalan jälkeen.
Lähden hyvissä ajoin lentosatamaan aikaa kuluttamaan. Risto lähtee Cessnalla juuri edellistä kyytiä viemään, mukana vanha Maggan Iisko ja hänen poikansa Pikku-Heikin Niila. Kone kiihdyttää järvellä itään päin ja kierrosten noustessa ja häviää niemen taakse. Yhtäkkiä kuuluu kova ryske ja sitten tulee täysin hiljaista. Nyt taisi käydä tosi pahasti!
Kohta paikalle tulevat Petteri sairaanhoitajavaimoineen ja kunnanlääkäri ambulanssilla ja pian tämän jälkeen palokunnan pelastusmiehistö alumiini-Buster trailerissa. Solmu, joka kiinnittää veneen paikoilleen on väärin sidottuna kiristynyt avaamattomaksi. Kellään ei ole mukana kirvestä, joten heitän Colt-sytyttimeni palomiehelle, joka polttaa muoviköyden poikki. Kaveri on työntämässä sytkärin kiireissään taskuunsa, mutta heittää asiasta mainittuani sen kiltisti takaisin. Pian pelastusmiehet katoavat niemen taakse, kun sieltä jo samaan aikaan alkaa lähestyä vene, jonka kokassa veneen ulkopuolella roikkuu nahkareppu ja kasseja. Huudan rannan porukalle, että sieltä tulee matkustajien tavaraa. Kassit ovat täynnä vettä ja liian raskaina nostaa sisään veneeseen mies on ripustanut ne riippumaan ulkopuolelle. Kysyttäessä mies kertoo, ettei tiedä yhtään mitään, joten häneltä on turha kysellä. Näyttää olevan varovainen kaveri.
Jonkin ajan kuluttua ambulanssin radiopuhelimesta kuullaan, että Risto ja Niila ovat selvinneet, mutta vaaria ei saada ylös. Puolen tunnin kuluttua lääkäri sanoo tilanteen vaikuttavan pahalta, tuskin on toivoa enää!
Kohta taas ajaa vene rantaan ja Pikku-Heikin Niila nousee tossut vettä hölskyen laiturille. Poika on varmaan jonkinmoisessa shokissa, kun ei tunnu olevan moksiskaan. Kertoo, että Cessna oli jo noussut muutaman metrin korkeuteen, kun se äkillisesti kääntyi oikealle siivelle, rysähti veteen ja kaatui selälleen. Iiskoa ei kuitenkaan millään saatu takapenkiltä kaiken rojun keskeltä vöistä irti. Iiskolta siinä taisi henki lähteä!
Soitan Sirpalle, ettei hermostu jos kuulee uutisissa onnettomuudesta. Hän säikähtää ja kieltää minua ehdottomasti enää edes ajattelemasta moisilla vehkeillä lentämistä.
Päästyäni Jussan baariin kännykkä soi ja Ilkka kyselee tilannetta. Hetken päästä Jommulta tulee tekstiviesti. Pian puhelin soi taas: Tapio on huolissaan. Nopeastipa uutinen näyttää leviävän maailmalle!
Nyt menee reissusuunnitelma reisille. Pidän jo luovuttamani huoneen ja jään ihmettelemään, mitä tekisin. Ostan kuitenkin Hetan Aitasta karttoja vanhoille vaellusalueilleni ja erään itäisemmän joen latvoille. Ajattelen, ettei yhtään huvittaisi lähteä kävelemään tässä kunnossa neljä päivää päästäkseni vaikkapa Eldoradooni.
Illalla syön Jussantuvan voileivän ja menen jo klo 22 nukkumaan mieli täynnä ratkaisemistaan odottavia kysymyksiä.
Kolmas päivä
Olen jo kello kahdeksan aamupalalla. Onnettomuustutkintalautakunnan jäsenet tulivat eilen ja ovat kahvilla.
Vanhalla hautausmaalla tapaan suntiotädin, joka kastelee sankarihaudan kukkia. Hän neuvoo ystävällisesti Leon lepäävän uudella kirkkomaalla. Haudalla kuuluu olevan valkoinen risti, jossa ei vielä ole nimeä. Kävelen ripeästi uudelle hautuumaalle Kautokeinon tien risteykseen. Löydän Leon haudan helposti suntion kertomasta paikasta. Hiekkakummun päällä kukkii punainen begonia pienessä multapenkissä. Muistelen Leksaa hetken ja kävelen sitten tien yli Essoon kahville. Jutellaan eilisestä vanhan tädin ja baarin pitäjän kanssa. Iiskon veli kuulemma juuri tekee kuolemaa. Saatetaan siis tarvita vain yhdet maahanpanijaiset.
Hotellissa soitan Polar-Lentoon. Nainen kertoo poikien parastaikaa etsivän varakonetta korvaamaan tuhoutunutta Cessnaa. Hän lupaa soittaa minulle heti jos jotain selviää. Päätän siis jäädä vielä odottamaan. Aikaahan eläkeläisellä olisi, mutta paluulento etelään on varattu kahden viikon päästä.
Tapaan päivällä Rantakokon edessä Korkalon Markun. Hänellä on lomakylä idän suunnalla. Lupaa viedä minut ylihuomenna maastoautollaan ylemmäs jokivarteen. Ei jouda aiemmin, kun on täällä parhaillaan sahaushommissa. Otan Hetan Aitasta uuden karttalehden vaihtoehtoiselle alueelle. Vaellusreittiä en suunnittele vielä sen tarkemmin, mutta kuitenkin jokea ylös ja ainakin eräälle isohkolle järvelle ja sinne. Teen, mitä huvittaa, ajattelen.
Istutaan iltaa Jounin, Miihkalin ja Metsähallituksen Ivalossa asuvan virkamiehen kanssa. Äitinsä kertoo olevan Petsamon kolttia. Löydämme hyvän yhteisymmärryksen asioista.
Neljäs päivä
Aamupalalla kahdeksalta yhdessä Ivalon miehen kanssa. Juttelemme toista tuntia ja annan hänelle korttini. Pyytää käymään jos Ivalon – Inarin suunnalla satun kulkemaan. Kerroin nimittäin Tapion ja Tuomaan suunnitelmista heinäkuun lopulle.
Käyn lentosatamassa, missä Cessnan murheelliset jäännökset on nostettu tutkittaviksi. Kone on aivan romuna! Videoin konetta, jolla olen monet kerrat tyytyväisin ja turvallisin mielin lentänyt tunturiin ja takaisin. Paikalla on hieman Tony Halmetta ulkomuodoltaan muistuttava nimismies juttelemassa Riston kanssa. Nimismies tekee positiivisen vaikutuksen; rennon välitön ja epävirallisen oloinen virkamies.
Ilma on muuttunut pilviseksi ja satelee hieman. Saan Irmalta lainaksi kännykän laturin. Lupaan aamulla palauttaa sen. Palvelu pelaa täällä hienosti! Täytyypä illansuussa soittaa Korkalolle huomisesta kuljetuksesta. On ilmeisesti ajettava taksilla, koska bussilla ei huomenna ole vuoroa.
Illalla tavanmukaista raatimista Jussantuvan baarissa. Joosepin Matti lupaa minulle kyydin aamulla uudella Renault Lagunallaan!
|
Osa 2: "Seuraavat päivät"
Luotu 16.01.2004
