Kuvia kesän -98 vaellukselta

Riston Cessna poistuu vasemmalle ja olen keskellä erämaata!

Lentokoneella tunturiin! Päätin suoda itselleni 30 vuoden sinnikkään patikoinnin ja noin 50 vaelluksen jälkeen pienen ylellisyyden. Lentämällä tunturiin säästäisin kolmen vrk:n kävelyn vaatiman ajan ja saattaisin nauttia ydinalueesta ensimmäisestä päivästä alkaen.

Hiukan omatunto aluksi soimasi, olinhan 70-luvulla jo kirjoittanut MEK:in suunnitelmia vastaan tiukan jutun Hesarin mielipideosastoon. Firma aikoi tuolloin aloittaa ulkomaalaisten turistien lennättämisen pohjoisen erämaihin. Nyt olisin itse tekemässä tämän synnin. Lohduttauduin sillä, että jos kaikki muutkin yhtä monta kertaa ensin vaeltavat reissunsa alusta loppuun kuin minäkin, eivät lentokuljetukset tästä vielä suuresti lisääntyisi!

Ylpeänä esitän: mahtava ensimmäinen rautu!

Rautua onkimassa! Vaelsin hiukan matkaa toiselle järvelle ja panin teltan pystyyn. Sää oli kaunis ja pieni tuuli auttoi pitämään melko runsaan räkän hieman vähemmän tunkeilevana. Nautin kahvit kuivalihan ja jälkiuunilimpun kera ja sitten kokeilemaan, olisiko rautu syönnillään!

Oli vielä kirkas keskipäivä, mutta kokemuksieni mukaan ei rautu tästä välttämättä kovasti välittäisi. Niinpä viritin Kunnanin teleskooppivavan, kiinnitin siihen vanhan ja luotettavan, vielä Ruotsissa tehdyn Cardinal 44:n vuodelta 1972 sekä vieheeksi Mepps Black Fury #2:n ja lähdin rantaan. Tällä järvellä ei ole kovin hyviä teltan paikkoja aivan veden äärellä ja olin joutunut pystyttämään Nallon vanhaan paikkaan noin 100 metrin päähän rannasta. Eipä tarvinnut kauaa heitellä, kun rautu iski lippaan. Pienihän se oli, mutta ikään kuin vitsiksi ajattelin kuvata sen teltan edessä, vaikka vaatisikin sitten katsojalta suurennuslasia!

Näistä tein paketin hiillokselle huomiseksi

Palasin kalan kuvattuani ja lisää kahvisteltuani takaisin järvelle. Rautu puri nyt oikein mukavasti, eikä minun tarvinnut edes mennä parhaaksi tuntemalleni paikalle, kun vitsaksessa oli jo neljä perattua rautua. Mieli oli hyvä! Graavasin yhden kalan erikseen ja laitoin paksuun alumiinifolioon, muista kaloista tein toisen paketin, hieman vain merisuolaa sekaan, sillä en halunnut hukata mitään tämän mainion kalan mausta!

Kala alkaa kypsyä

Toisena päivänä hiillosrautua! Päivä valkenee kauniina! Naurattaa, kun radiosta kuulen, että Etelä-Suomessa sataa jatkuvasti. Taitaa tämä nurkka Lappia olla tällä hetkellä ainoita aurinkoisia kolkkia maassamme! Päivän ehdittyä korkeammalle kerään kuivaa katajaa ja kun sitä ei tässä oikein ole riittävästi, myös vähän koivua ja teen tulet vanhalle nuotiopaikalleni. Suuri kivi ja sen kyljessä pienempi pystyssä. Siinä on hyvä ja turvallinen paikka. Ensimmäisellä tikulla tarttuu tuli tuohiin, leviten niistä pieniin, harmaisiin katajatikkuihin, paksumpiin katajiin ja lopuksi myös puolituoreeseen koivuun. Hiillosta ei tule kovin paljoa, ja niin laitan paketin hyvissä ajoin tuleen. Mikäli mahdollista, annan tavallisesti katajien hiillostua kunnolla ennen

foliopaketin varovaista asettelua. No käyhän se näinkin, vaikka on varottava, ettei alumiini pala puhki ja käännettävä paketti melko pian nurin. Parinkymmenen minuutin kuluttua edessäni on upealta tuoksuvaa rautua.

Reissu jatkuu!

"Erään rinkan anatomia", varustevinkkejä!

http://www.uta.fi/~hoanka/vaell98.htm
Antti Kalliokoski, 24.8.98