Kuivat katajat antavat parhaan hiilloksen foliokaloille

Viime kesä oli upea! Lämmintä riitti ja jängät Enontekiöllä halkeilivat kuivuuttaan. Vedet olivat matalalla niin ettei suurtenkaan jokien ylitys tuottanut ongelmia. Vaellukseni oli tavanmukainen kestoltaan, vajaat kolme viikkoa. Kilometreissä kuitenkin tavallista lyhempi, sillä helle veti veteläksi. Lisäksi viime kesänä loukkaantunut nilkka alkoi särkeä aika tavalla ja pakotti rauhoittumaan.

Näkymä Ainupilta koilliseen

L ähdin taas Näkkälästä. Näkkälään myös palaisin vajaan kolmen viikon kuluttua. Alkumatkassa tuttu siikalompololo ei tällä kertaa antanut saalista ja niin jouduin kiristämään vyötä. Pakastekuivattuja kun oli tavan mukaan mukana vain kuudeksi päiväksi. Mysliä, kuivalihaa, kahvia ja leipää kyllä riitti kulutettavaksi. Viereinen kuva on Ainuppivaaran huipulta, noin 100 m. näkyvien järvien yläpuolelta otettu. Minox GT:n objektiivi valitettavasti vain latistaa korkeuserot tehokkaasti. Ainupilla olin vasta toisen päivän jälkeen. Mutta mikäpä siinä. Olinhan lomalla ja kiire oli mukava unohtaa.

Seudun ainoita kämppiä ja sekin nyt lukittuna!

Horsma kukkii! Vuomajärvien kannaksen kämpän kenttä punaisena heinä-elokuun vaihteessa, mutta tämä ei muuta sitä tosiseikkaa miksikään, että kämppä on ensimmäistä kertaa 30 vuoteen lukittu! Ikkunasta näen, että sisällä on perämoottori ja puutavaraa. Korjaukset ovat kesken. Hetassa sitten kuulen, että Metsähallitus on painostanut yksityistä kämpän omistajaa sulkemaan sen! Kilpailu on kovaa!

Tollakaskosken alasuvanto tavallista kivisempänä

Tähän koskeen olen joskus ollut hukkua! Muistan kuinka jo monen km:n päästä tunturin ylärinteelle asti kuului kosken kohina kuin pikajuna olisi kiitänyt täyttä vauhtia. Nyt sen sijaan vettä oli tuskin polveen kahlaamossa, joka tulvakesinä on viedä rinkkamiehen voimalla mennessään.

Perhotammukoita ja harri Lapin yössä

K ilometrejä riittävästi maantien ja itsensa välissä! Jo alkavat ruoka-asiatkin järjestyä! Ajattelin ensin, että syönti voisi olla huonoa, kun vedet olivat perin alhaalla. Tutut joet olivat muuttuneet aivan toisen näköisiksi kuin tavallisesti. Vuolaistakin koskista pääsi melkein kuivin jaloin yli. Mutta ei hätää! Kalaa tuli hyvin. Etenkin perhovehkeet olivat tuhoisan tehokkaat. Täksi kesäksi olin hankkinut uuden 4-osaisen AFTM 5-6 HM River Travel -grafiittivavan, joka kulki todella kätevästi putkessaan rinkan pystyrautaan teipattuna. Heittäminen oli kevyttä verrattuna antiikkiseen vanhaan Arjonin lasikuituvapaani. Monasti olisin toivonut hieman hillitympää ottihalukkuutta, nyt tuppasi kalastushetket jäämään kiusallisen lyhyiksi! Viereinen kuva on otettu yöllä, siksi valaistus on vähän valju!

"Ei kun syömään!

Päivän parhaita hetkiä! Teltta on pystyssä, kalastus on voitokkaasti ohi, foliopaketti on kypsä ja mässäily voi alkaa! Miten siellä aina tuleekin niin kauhea nälkä! Alumiinifolio on kyllä verraton tapa kalan kypsentämiseen. Tikussa paistaminen vaatii jatkuvaa vahtimista, usein kalat putoilevat, eikä lopputulos siltikään ole välttämättä lainkaan parempi. Alzheimerista viis!

Melkein kotona, Näkkälä näkyy!

Reissu alkaa olla lopussa! Jäljellä enää viimeiset 5 km alhaalla siintävän Näkkäläjärven pohjoispäässä lymyävään Näkkälän (Neähtsil) kylään!

Vaellus sujui "vaihteeksi" ilman haavereita, vaikka viime kesän vahinko muistuttikin kipeästi itsestään. Idealsiteellä olo helpottui nyt niin paljon, että matka jotenkin sujui. Trangian kaasupoltin on kesävaelluksella verraton väline! Kaasua kului noin 500g reilussa kahdessa viikossa, eikä ole enää pelkoa tenun aromista kahvissa. Uuteen Hillebergin Nallo 2:een (Katso kuvia!) olen erittäin tyytyväinen. Lue arvioni Nallo2:sta! "Erään rinkan anatomia", varustevinkkejä! Taas ensi kesänä uudestaan vaeltamaan!

http://www.uta.fi/~hoanka/vaell97.htm
Antti Kalliokoski, 24.8.97